tiistai 22. toukokuuta 2012

Kivet olivat hiljaisia

Kun mikään ei ole mitään. Olemattomalla ahdistuksella peitetään ongelmat. Toivoisin taas pienen miehen tulevan pääni sisään huutaman rumia sanoja jotta huomaisin olevani edes jotain.
Mutta mies on jäänyt nukkumaan eikä varmasti ole heräämässä. Ainakaan ennen minua.
Miksi se mies meni nukkumaan? olin varmasti ylirasittanut hänet. Niinkuin teen kaikille. Tulen tiilikasana perässä jota joudutaan raahamaan. Kulutan ihmiset loppuun jotta en joutuisi olemaan ei mitään.

Miksi en voisi olla saavuttamattomissa niin että pystyisin itse saavuttamaan itseni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti