Olen palannut takaisin. Tuossa lauseessa on niin monta merkitystä. Mistä palasin takaisin? Mihin palasin?
6 aamua sitten palasin takaisin tähän kylmään maahan. Olin viisi viikkoa maapallon toisella puolella.
Olen aina kamalan onnellinen siellä, mutta kun huono hetki iskee se tulee pahempana kuin ikinä täällä.
En pysty hallitsemaan itseäni.
Olen palannut takaisin pisteeseen jossa joka asia on auki. Missään ei näytä olevan loppua vaan pitkää suoraa. Monta rautaa tulessa. Rupesin inhoamaan tuota sanontaa nyt. Minulla ei ole monta rautaa tulessa.
Minä on tulessa niiden rautojen takia.
Olen ruvennut kaipaamaan vanhoja aikoja. En olisi koskaan uskonut että näin voi käydä. Haluaisin vain välillä takaisin sen jotta tietäisin olevani kontrollissa edes jostain. Itsestäni.
Nyt minulla ei ole kontrollia mihinkään. Menen kaiken mukana kuin roska joessa. En tiedä päämäärää enkä
tiedä milloin se loppuu. Vai loppuuko ollenkaan?
Kaipaan sitä kun itkin sohvalla monta tuntia koska en pysynyt kontrollissa. Kaipaan sitä kun makaan sängyssä koska en jaksa liikkua. Kaipaan sitä kun lihaksiin sattuu ja silti liikkuu eteenpäin. Kaipaan sitä kun tunsin olevani maailman huipulla vain koska vatsa huusi apua. Kaipaan sitä kun minulla oli salaisuus, sitä kun kukaan ei oikeasti tiennyt kuka olin. Kaipaan surua.
Sitä minä kaipaan.
Voi kuinka sairas voi ihmismieli olla. En olisi koskaan uskonut.
Mutta se on kuin sateenkaari. Koskaan ei tiedä milloin se ilmestyy seuraavan kerran.
