Kun mikään ei riitä

Paistaako aurinko risukasaan?

Mietin sitä monta kertaa ennen.

Liian monta.

Loputtoman.

Minä tavoitin auringonsäteet.

Olin liian onnellinen.
Sen päivän ei koskaan pitänyt koittaa.

Havittelin täydellistä onnea.

Kiipesin säteitä pitkin aurinkoa kohti,

kunnes tajusin palavani.

Kipu oli suurempi kuin onni.

Miksi minä kiipesin?

Olinko tietämätön?

Sokea ilman opaskoiraa?

Minua huudetaan takaisin.
Heitetään köysillä
ja toivotaan että tarttuisin niihin.
En halua tarttua niihin.
En enää kertaakaan.
Haluan tehdä sen virheen

josta opin.