Kauneus on katsojan silmässä. Miksi jotkut näkevät tämän elämän rumana? katsovatko he väärin vai etsivätkö täydellisyyttä? vai ovatko he vain kehittyneet tarpeeksi huomatakseen asioita joita me emme huomaa?
Valkoista. Sydämeni pumppasi vieläkin. Olin elossa. Muutama napsautus rutiininomaisesti. Riisumista. Hyi turmeltunu,laiminlyöty salaisuus oli esillä. Minä meinasin päästää salaisuuden vielä hiukan pidemmälle mutta en voinut. Sanomattomien sanojen lupaus. Siinä piti pysyä.
Se oli ainoa asia josta pitää kii. Joka esti uppoamasta pohjalle asti. Vain pieni kulma, mutta silti niin tärkeä.
Minähän en kumartaisi tälle jumalalle.
Minä olin luvannut mennä. Puhua heti kun on aikaa. Heti kun pääsen. Heti kun olen tarpeeksi lähellä kuolemaa että minut voidaan vetää takaisin elämään. Minun pitää ottaa ne reunattomat auttajat.
Liian sekavaa tekstiä. En osaa kirjoittaa enää. Pää ei anna lupaa.
Olenkin miettinyt mihin sä ihana olet kadonnut!? Sulle ei ilmeisesti kuulu hyvää??
VastaaPoistaIkävä rakasta♥