Ollaan kuin ei oltaiskaan.
Kaikki tuntuu unelta jota elän.
Näissä unissa olen yleensä avuton.
En pysty juoksemaan enkä liikkumaan.
Olen niin avuton kuin olen ajatuksissa.
Onneksi sinä olet tukipilarini.
Nyt minä rakensin palatsin mikä pysyy pystyssä.
Sinä pidät pystyssä sitä.
Vai pidätkö kuitenkaan?
En tiedä oletko edes olemassa koska olet liian täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti