Tämä ei ole loppu vaan lopun alku.

Ajasta on tullut tuntematon käsite.

Minä menen sen mukana, kuljen kuin vedessä kelluva.
Minä olen päässyt pois pimeistä nurkista.
Olen hakannut ympärillä olevat seinät alas,
jotka ovat suojanneet minua muilta ihmisiltä.
Enään minun ei tarvitse suojautua ihmisiltä.
Olen vapaa.
Kohta lennän kauas pois
paikkaan johon tunnun kuuluvani.
Siellä hymyilen ilman syytä.

                                                      Ja nauran koska olen onnellinen.

Nyt voin ylpeänä laittaa nämä kuvat tänne,
koska vihdoin ne ovat totta.