Miksi me ei nähty sitä?

Kauneus on katsojan silmässä. Miksi jotkut näkevät tämän elämän rumana? katsovatko he väärin vai etsivätkö täydellisyyttä? vai ovatko he vain kehittyneet tarpeeksi huomatakseen asioita joita me emme huomaa?

Valkoista. Sydämeni pumppasi vieläkin. Olin elossa. Muutama napsautus rutiininomaisesti. Riisumista. Hyi turmeltunu,laiminlyöty salaisuus oli esillä. Minä meinasin päästää salaisuuden vielä hiukan pidemmälle mutta en voinut. Sanomattomien sanojen lupaus. Siinä piti pysyä.
Se oli ainoa asia josta pitää kii. Joka esti uppoamasta pohjalle asti. Vain pieni kulma, mutta silti niin tärkeä.
Minähän en kumartaisi tälle jumalalle.

Minä olin luvannut mennä. Puhua heti kun on aikaa. Heti kun pääsen. Heti kun olen tarpeeksi lähellä kuolemaa että minut voidaan vetää takaisin elämään. Minun pitää ottaa ne reunattomat auttajat.

Liian sekavaa tekstiä. En osaa kirjoittaa enää. Pää ei anna lupaa.

Tämä on taivas ja helvetti yhtä aikaa.
Ajatus joka pyörii päässä koko ajan.
Ei jotain hyvää ilman jotain pahaakin.
pakko pakko pakko pakko pakko pakko
PAKKO saada konkreettinen todiste siitä että on elossa.
Punaista elämää.
Ainoa todiste.

Minä jätin kaiken
samalla kun otin kaiken.
Ei jotain hyvää ilman jotain pahaakin.

Tappaa tappaa tappaa
Hukun suohon,
joka huutaa kauniilla äänellä ilman sanoja.
Ei kasvoja.
Kaikki on kadonnut.
Sinä katosit.
Päiviin joitan ei ikinä ollut.
Te katositte.
Meillä oli vain muistot,
jotka katosivat kuolemaan.

Kaikki oli minua vastaan.
Elämä oli suoritus.
Minä en suorittanut.
En elänyt.
Kohta pääsisin suorittamaan.

Rakastamaan.
Vaikeaa.
En elänyt.
Ajatuksia ilman virtaa.
Väärää.
Kaikki.
Miksi?
KOSKA MINÄ!
minä olin väärää.
Halusin tappaa.
Samalla halusin pelastaa.
Minä tapoin kaiken.

Sementtiä rinnalla,
jotka olivat höyheniä.
Vaikeaa
kaikki
Miksi
En tiedä
Haluan pois
En tiedä.

Liian vaikeaa.
Ajatus ei kulje.
Olen vain mustaa kangasta yössä-
En ole enää mitään
samalla kun olen kaikkea.
Mikään ei riittänyt
samlla kun kaikki riitti.