Odottelin kärsivällisesti, josko hän haluaisi kohta ojentaa käsivartensa ja taluttaa minut toiseen maailmaan.
Kävin muutaman kerran katsomassa oven ulkopuolella jos hän vaan ole löytänyt perille.
Mutta vaikka istuin siellä yhden syöpää lähestyvän hetken verran ei häntä näkynyt.
Etsin myös monista muista paikoista häntä, mutta missään ei näkynyt ketään.
Seinällä oleva ajan näyttäjä kertoi että olen odottanut koko pimeän hetken aivan turhaan.
Hän ei taaskaan tulisi.
En tiedä oliko oma entinen herrasmieheni vienyt hänetkin minulta.
Katselin yksin auringonnousua.
Vaikka silmiin sattui niin paljon etten meinannut saada pidettyä niitä auki.
Mietin vain mitä olin tehnyt etten ansaitse päästä täältä pois.
Koko pääni oli räjähtää ja silmät tippumasta päästä.
Juuri kun luulin ettei sinistä takkia näy pitkiin aikoihin.
Tuo sinitakkinen herrasmies ilmestyi aivan puun takaa.
Hän ojensi käsivartensa, mutta olin niin väsynyt etten jaksanut tarttua siihen.
Ensimmäistä kertaa hän joutui kantamaan minut tuohon maailmaan.
Silloin tajusin että tämä herrasmies ei tulisi hakemaan minua enään montaa kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti